Luin jotain blogia ja tuli ajatus, että voisi olla hyvä miettiä mennyttä harrastusvuotta 2010. Joka oli meidän eka kunnon kokonainen harrastusvuosi
AGILITY:
Tammikuussa päästiin treenaamaan ATT:lle pienryhmään, joka on nyt jälkeenpäin ajatellen ollut vielä parempaa kuin silloin osasi kuvitella. Olen ollut todella tyytyväinen meidän kouluttajaamme Marja Salomaahan. Osaa ottaa jokaisen koirakon tarpeet huomioon.
Tammikuussa osa esteharjoituksista aloitettiin alusta Marjan suosituksesta. Tammikuussa kun aloitettiin ei Wilma luottanut muihin koiriin ollenkaan ja ei pystynyt jättämään yhtään esteen taakse, jos Wilman selän taakse jäi koiria. Johtuen edellisen syksyn bokserin hyökkäämisestä.
Kesällä aloitettiin harjoittelemaan keppejä kujilla. Nyt menee todella hyvin ja irtoaa hienosti kepeille, jos keppien jälkeen on palkka. Toki vaatii treeniä, että irtoaa kepeille, ilman, että siellä on valmiiksi palkka.
Pienryhmässä on ollut todella hyvää koulutusta ja muutenkin seuraan on päässyt mukavasti sisälle. Kisatöitä tehdessä tutustuu seuralaisiin.
Wilmalla kesti vähän syttyä lajiin, mutta nyt on todella hyvässä iskussa agilityn suhteen.
Treeniryhmäämme tuli syyskaudella bordercollie Bono, joka on jollain ihme tavalla saanut Wilman tykkäämään itsestään. Lenkillä jos tulevat vastaan Wilma maastoutuu odottamaan Bonoa.
Kesällä käytiin kisaamassa epiksissä ja jonkin verran pärjättiinkin. Oltiin me 5 radasta 4:llä palkinnoilla. Kisapaikka oli Wilmalle ihan paras. Siellä oli kahden metrin aidan kisaradan ympärillä. Ei tarvinnut neidin yhtään pelätä eikä murehtia ja sai keskittyä tekemiseen. Kiitos Wirmo-Openin järjestäjille.
Kesällä alettiin treenata itsekseenkin, kun saatiin hankittua oma avain.
Ollaan tehty paljon sen eteen, että Wilma oikein kunnolla innostuisi. No sitten alkusyksystä oltiin TSAU:lla epiksissä ja koska en voinut Wilmaa yhtään jättää ekan esteen taakse ja edessä oli viiden-kuuden esteen suora, niin Wilmapa päätti irrota oikein kunnolla, josta olin iloisesti yllättynyt.
Syksyllä ollaan voitu oikeasti opetella paljon asioita. Keinuakin ollaan päästy harjoittelemaan oikein kunnolla.
Kontaktit on vielä työnalla. Mutta olen silti todella tyytyväinen omaan parrakkaaseeni. Sen meidän lähtötason huomioon ottaessa, olemme edistyneet todella hienosti.
Agissa ollaan päästy oikein kunnolla lelulla palkkaamiseen. Siis joko repimispalkka tai vinkulelu. Nauretaan välillä, että Wilma pitää putkiparteja, kun menee vinkuvan lelun kanssa leikkimään putkeen.
Myöskin nyt ihan vuoden lopussa Wilma sai toisenkin kartturin ja uskon hetken päästä sen tekevän Wilmalle hyvää.
Tokossa mentiin todella hyvällä toiminnalla keväällä eteenpäin ja syksylläkin alussa.
Opeteltiin jo hienosti luoksetuloa, joka meillä meni yhdessä vaiheessa todella hyvin. Paikkamakuu oli pääasiassa todella hienoa.
Runsaasti vielä palkkaan, koska välillä tuntuu, että Wilman mielestä toko on aika tylsää.
Paikallamakuu on ollut todella hyvä, kunhan oppisin palkkaamaan oikeaan aikaan.
Seuraaminen vaatii vielä harjoittelua. Joskus muuten kävellessämme saattaa tarjota todella hienoa seuraamista.
Liikkeestä maahan ollaan harjoiteltu jonkin verran, kyllä siinäkin edistyttiin.
Liikkeestä seisomista treenattiin kanssa jonkin verran ja vain yritettiin tehdä parhaamme.
Luoksetulot pääasiassa hyviä.
Hyppyäkin harjoiteltiin ja saatiin alaosaston hyppy lainaksi, jotta voidaan treenata sitä. Ihan ok Wilma tekee sen hypyn.
Myöskin ihan huvin vuoksi harjoituksena ollaan harjoiteltu merkkiä sekä ruutua.
TOKOakin ruvetaan taas keväällä treenaamaan enemmän.
Kyllä on Wilman paikalla pysyminen parantunut todella paljon.
Yleinen tottelevaisuus on parantunut keväästä lähtien. Wilma pääasiassa tottelee todella hyvin, erityisen tyytyväinen olen siihen kuinka hyvin Wilman tottelee vapaana ilman häiriötä. Siis äkillinen häiriö on todellinen häiriö, jos on jatkuvaa häiriötä, niin ei reagoi.
Upeaa oli katsella Wilman tottelevaisuutta alaosaston tottiksissa, kun ei tarvinnut pitää hihnassa kun treenattiin tokoa. Pysyi todella hyvin lähellä ja kuunteli. Ja treenit siis oli Kupittaan kaivokentällä.
Välillä itsenäisesti treenatessamme tuntuu ihmisten toiminta pöyristyttävältä, esim. tullaan vieraan koiran kanssa todella lähelle.
Kyllä koirasta näki todella upeasti milloin se on tottelevaisella päällä ja milloin ei.
Täytyy ruveta taas ottamaan vähän tokoa mukaan treeneihin. Tosin sitä täytyy varmaan harjoitella hallilla, koska lumeen Wilma ei pitkäksi aikaa mene istumaan.
Näyttelyt:
Wilma kävi syksyllä kolmessa eri näyttelyssä ja eka oli Rakveressa Virossa, jossa Wilmasta tuli EESTIN MUOTOVALIO!!!!!
Suomessa kahdessa näyttelyssä ei tullut nyt menestystä. Mutta silti Wilma oli ihan huippu. Jatkossa Wilmaa tulee ehkä näyttelyissä esittämään ystävämme Minna.
MUITA ASIOITA:
Wilmalla oli jossain vaiheessa kesällä/alku syksystä bussi/rekka kammo. Siitäkin päästiin eroon vähän aikaa välttämällä kyseisiä asioita. Tosin treenaamassa ei voitu käydä kuin myöhään illalla tämän aikana.
Tuntuu muutenkin siltä, että jos jokin asia on liian vaikea Wilmalle, niin jätetään se joksikin aikaa, niin on voinut itsekseen päästä asiasta paremmin perille. Siis esim. kontaktien opettelussa ei voi tehdä liikaa töitä Wilman kanssa, siis täytyy jättää välillä taukoa jonkin asian harjoittelusta.
Ollaan opeteltu kotona paljon erilaisia juttuja. Kesällä käytiin ekaa kertaa mökkeilemässä ja kyllä Wilma nautti, mutta kyllä oli sitten väsynytkin näiden viikonloppujen jälkeen, kun oli juossut paljon vapaana.
Oltiin Anun ja Kapun sekä Reetan ja Erkkan kanssa juhamnuksena mökkeilemässä, niin Wilma oli todella kiinnostunut siitä mökin alustasta. Siis mökin alla oli tyhjää tilaa, niin Wilma kävi siellä aika monta kertaa sen viikonlopun aikana.
Wilmaa on sosiaalistettu todella paljon tämän syksyn aikana. Yksi seuralainen on ottanut oikein tärkeäksi tehtäväksi Wilman sosiaalistamisen ja että sietää vieraamman ihmisen lähestymisen, näiden myötä Wilma on välillä ruvennut erittäin sosiaaliseksi muiden ihmisten suhteen.
Ollaan käyty aika paljon eläinkaupoissa, kaupungilla kiertelemässä, stockan lemmikkiosastolla sekä muuten vain ihmisten joukossa.
Käytiin myöskin Lounais-Suomen alaosaston kesäleirillä Laitilassa. Siellä meillä oli todella hyvä kouluttaja Kari, jolta saatiin paljon tärkeää tietoa.
Leiripäivinä oli todella lämmintä ja jotenkin Wilma ei ollut ihan parhaimmillaan. Kyllä muuten meni ihan ok, mutta ei oikein Wilmuri jaksanut keskittyä. Taisi kuumuus verottaa aika paljon.
Ainiin olihan meillä tämä suunnilleen koko Wilman elämän kestänyt ruoka ongelma, johon sain yhdeltä ATT:n kouluttajalta vinkin, että siirrymme kypsennettyyn tuoreruokaan, jota säilytetään pakastimessa
Tämä ruoka alkoi maistumaan todella hyvin. Myöskin Wilma teki mitä tahansa ruokansa eteen. Kävimme metsässä ruokailemassa ja pistin Wilman etsiimään missä ruokakuppi on, jotta sai siis ansaita ruokansa. Kotonakin aina vaadin jotain tekemään.
Välillä meinaa iskeä ihan kokonaan epäusko, että saanko tuosta koirasta koskaan kisakoiraa itselleni. Myöskin tulee noita riittämättömyyden tunteita, kun tuntuu välillä etten millään osaa koiraani kouluttaa.
Wilman kanssa voisi joskus kokeilla metsäjälkeä, koska tykkää käyttää nenäänsä paljon.
Ollaan kotona leikitty paljon lelun piilottamista peittoon ja siitä neiti tykkää todella paljon.
Keväällä mahdollisesti Wilmalle teetetään pennut. Joiden jälkeen aletaan sitten oikein urakalla panostamaan noidin agiin ja tokoon.
Kiva idea tuo 2010 läpikäynti ja mukavaa kirjoitusta oli mukava lukea! :)
VastaaPoista