07.05.2010

Ollaan tänään otettu oikein temppujen opettelupäivä.


Ollaan otettu vanhoja juttuja, mutta myöskin vähän kokeiltiin uusia.


Wilmalla kun on juoksut nyt, niin ei päästy tottistelemaan eikä agitreeneihin. Siis Wimalta löytyy senkin edestä energiaa. Tänään siis opeteltiin erilaisia temppuja. Ei ollakaan oltu nyt temppujen suhteen niin aktiivisia. Mutta Wilma on myöskin paljon nukkunut tuossa työtuolin vieressä lattialla.


Temppuja, joita harjoitellaan jatkuvasti on istuminen ja maahanmeno, ja nyt niitä opetellaan sillä tavalla, ettei siitä saa lähteä saamatta vapautuskäskyä. Wilma oppii aika nopeasti, jos jotain vanhaa juttua muokataan hiukan uudenlaiseksi. Ollaan opeteltu tänään että give me five on vain yksi tassu ja sitten give me ten niin sitten annetaan kaksi tassua.


Pakittamista opeteltiin tänään, mutta nykyään Wilma yrittää mennä istumaan. Lisää harjoittelua.


Syliin hyppäämistä harjoiteltiin tuossa yksi ilta, kun Wilma oli niin kiinnostunut nameista ja pyöri mun jaloissa koko ajan, kun katsoin telkkaria.


Oma peti -käskyä harjoiteltiin tuossa ihan huviksi yksi päivä, kun istuin Wilman kanssa temppuilemassa keittiön lattialla ja se meni sinne heti ekasta käskystä, kun kädellä osoitin että menee omaan petiinsä ja sanoin "oma peti".


Oikealle sivulle tuloa aloiteltiin tänään opettelemaan ihan vain namin kanssa ohjaamisella. Mutta vielä en ole keksinyt minkä käskyn siihen otan.


Kuiskaamista päätin kokeilla ihan muuten vain, että ottaako namin mun olkapäältä.


Ohjaajan kiertämistä etuperin aloiteltiin ihan vain namin kanssa ohjaamalla.


Vaikka Wilmalla on juoksut, se on ihan innoissaan opettelemassa temppuja ja ulkonakin se malttaa juosta lelun perässä, kunhan on ensin jonkin aikaa saanut haistella ja tehdä tarpeensa.

Ihmisten etsiminen toimii esim. Anun kohdalla todella hyvin. Varsinkin agilityssa Wilma saa harjoituksen päätteeksi juosta Anun ja Kapun luokse, jolloin sitä ei tarvitse heti ottaa kiinni, kuten muuten tarttisi ja Wilma on ihan innoissan kun saa tehdä sen. Ei tarvitse sanoa kuin missä Anu ja koira lähtee etsimään.


Autoja Wilma periaatteessa tunnistaa oman sekä mun vanhempien auton. Ja aina yhtä innoissaan tulee sieltä sitten mun äiti tai isä tai isäntä.


Eilen illalla olin Wilman kanssa yli tunnin lenkillä ja käveltiin Naantalin keskustaan ja keskustasta vielä ehdittiin kävellä käymään ihan meren rannassa, ennenkuin käveltiin keskustaan odottamaan isäntää hakemaan meidät töistä tullessaan.


Wilma ohittaa pääasiassa ihmiset jo todella hienosti, paitsi jos ne tuppaa puhumaan tai tuijottamaan häntä/
hänelle. Silloin tulee sanomista, mutta jos ihmiset ihan normisti ohittaa kävelytiellä meidät, neiti ohittaa myöskin ihan kauniisti. Ainoastaan koirille pitää haukkua ja oman talon ihan läheisyydessä täytyy haukkua hiukan ihmisillekin ainakin lähtiessä.


No me jatketaan varmaan joku päivä taas temppujen harjoittelemista ja onpahan meillä taas sunnuntaina uusia temppuja näytettäväksi. Ainakin aika raakileita jotkin.


Kirjoittelen taas, kun on jotain talteen pistettävää.