2.6.2010

02.06.2010

Tänään käveltiin tuonne Naantalin keskustaan kaverin kanssa kahville terassille ja Wilma käyttäytyi todella upeasti. Odotti kauniisti pöydän luona, kun me kävimme hakemassa syömistä ja juomista, tosin pidettiin koko aika jompikumpi koiran näkösällä, jotta ei hermostu turhaan.



Kun me syötiin ja siitä meidän pöydän ohi meni ihmisiä, niin Wilma oli silti kauniisti istumassa pöydän alla reagoimatta. Suostui jopa syömään naudanmahatikun (oscar). Normaalisti ei ulkona pystyisi rauhoittumaan, jotta pystyisi ruveta syömään jotain edes vähän pidemmäksi aikaa.


Sitten kun lähdettiin kävelemään hetkeksi, niin käveli todella nätisti ja rauhallisesti. Taisi kuumuus tehdä tehtävänsä.


Sitten mentiin vielä toiselle terassille jäätelölle ja istuttiin siinä, niin Wilma meni jopa makaamaan siihen meidän istuimien väliin ja lepäsi. Todella ihana reissu ja ihanaa nähdä, kuinka paljon Wilma on oppinut, epäilen, ettei vielä vuosi sitten olisi sama onnistunut.


Sitten tultiin isännän kyydillä kotiin.


Kotona oltiin jonkin aikaa ennenkuin lähdettiin tottelevaisuuskoulutukseen Kupittaalle, sitä ennen emäntä kävi asioilla ja koiruus sai nukkua autossa..


Kun oltiin oltu asioilla mentiin hetkeksi Anulle ja Kapulle, josta lähdettiin sitten Kupittaalle, koko porukka.


Kupittaalla Wilma purkasi heti haukkumisenergiansa ja muutenkin sellaisen hössötysenergian.


Sitten odoteltiin muiden koirakoiden saapumista, ollaan oltu nyt kaksi kertaa edistyneiden ryhmässä. Ensin otettiin luoksepäästävyys. Meni ihan hyvin.


Sitten otettiin seuraamista kaikki samaan aikaan ympyrästä, mutta sillä hetkellä seuraamisesta ei meinannut tulla mitään. Mutta hetken motivointia ja koiran kontaktia hakien ja sitten alkoi treenit sujumaan.


Sitten otettiin luoksetuloa, joka meni tällä kertaa todella hienosti. Wilma pysyi paikallaan todella hienosti, myöskin siinä vaiheessa pysyi paikallaan kun käännyin koiraan päin ja odotti käskyä tulla. tuli todella hienosti sivu-käskyllä sivulle istumaan. Toisen kerran kun mentiin luoksetuloa, tuli upea sivulle tulo.


Wilmalla alkoi mennä todella hyvin.


Sitten otettiin paikallamakuuta ja sekin meni todella hyvin. Wilma pysyi vaikka kuinka kauan makaamassa ja paikallaan.


Ilmeisesti Wilman oloa rauhoittaa, kun Anu ja Kapu on paikalla ja lähellä.


Vaikka olimme Kupittaan puiston yhdellä todella vilkkaalla kohdalla, niin silti pystyin pitämään Wilmaa vapaana. Sitten otettiin jossain vaiheessa seuraamista yksittäin, mutta kun meidän piti aloittaa, niin Wilmalla oli ihan jotain muuta mielessä kuin seuraaminen, joten emme vielä siinä kohtaa menneet vaan menimme viimeisenä eikä sekään seuraaminen alussa mennyt hyvin. Sitten kävimme viemässä roskan roskikseen ja sieltä aloitimme ilman sivulle tuloa, vaan otin seuraamaan vain suoraan liikkeestä.. Jos nyt osasin sen kertoa.


Tämän jälkeen otettiin vielä uudestaan luoksetuloa, joka meni tällä kertaa aika hyvin. Silloin kun Wilma on paikalla olossa niin, että siellä tyhjää tai Anu ja Kapu lähellä pysyy hyvin paikalla, mutta jos on liian vilkas paikka lähellä eikä tunne oloaan turvalliseksi ei meinaa pysyä paikallaan. Mutta Anun kanssa illalla juteltiin ja mietittiin, miten voitaisiin vahvistaa ja saada Wilmalle turvallinen olo ollessaan käskyn alla paikallaan. Ja pohdittiin, että otetaan Wilmalle paikalla oloa silleen, että Anu ja Kapu on siinä lähellä, jotta tuntee olonsa turvalliseksi ja saataisiin onnistuneita suorituksia.

Jossain vaiheessa otettiin liikkeestä seisomaan/maahan ja se meni meillä aika hyvin. Otin liikkeestä maahan, jota ei olla vielä paljoa harjoiteltu, mutta onnistui aika hyvin. Wilma jäi paikalleen ja oli siinä niin kauan kunnes olin palannut sen viereen ja antanut käskyn istu.


Olin todella tyytyväinen Wilman toimintaan.


Sitten kun oltiin siinä koulutuksen jälkeen muiden snautsereiden ja kääpiösnautsereiden kanssa, että olisivat saaneet leikkiä ei Wilma jaksanut muuta kuin hiukan haistella ja pysyi pääasiassa mun jalkojen lähellä seisomassa/istumassa.


Kun käveltiin autolle,oli koiria varmaan 3 metrin päässä ja Wilma ohitti ne hiljaa. Eijalla oli hauskaa, kun ihmettelin, että onko mulla ollenkaan oma koira mukana ja vielä tarkistin ketä siellä hihnan toisessa päässä oikein kävelee, mutta Wilmuri se oli edelleen. Oli vain päivästä todella väsynyt.


OLEN OLLUT TÄNÄÄN TODELLA TYYTYVÄINEN KOIRAANI!!!


Lähipäivinä vielä blogiin kirjoitan huomisista agilitytreeneistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti